Riittää jo

heinäkuu 15, 2014

Itseasiassa piti kirjoittaa tänään tapahtumanjärjestämisen läpinäkyvyydestä (tai oikeastaan läpinäkymättömyydestä), mutta saa jäädä (yli)huomiseen.

Kuopiossa järjestettiin viikonloppuna Animecon, jossa olin itsekin paikalla könyämässä kaupungin baarejatutustumassa ohjelmaan ja tapaamassa ihmisiä (mutta silti, jumankauta, Kuopiossa on yksi aika siisti jazz-baari!).

Niille, jotka eivät paikalla olleet, on onneksi vaihtoehtoinen tapa tutustua tapahtumaan: Intternetti täynnä draamaa ja tappelua! Kun leiritkin on sopivasti valittu jo vuosia sitten, ei vastapuolen argumentteihin tarvitse edes sen paremmin perehtyä.

juoksuhauta

Valmistautumista eri osapuolten näkökantoja avaavaan keskusteluun

Mitään uuttahan tässä ei sinällään ole, koska ihan samaa kamaa se on ollut Desuconin ja Animeconin jälkeen jo useamman vuoden. Sen sijaan että puhuttaisiin tapahtumasta ja sen onnistumisesta, kiistellään siitä ovatko palautteen antajan sympatiat Desuconin vai Animeconin puolella. Järkevinkin kritiikki kuitataan olankohautuksella, koska sen esitti muuten väärässä kaveripiirissä pyörivä henkilö, ja täysin absurdeistakin väitteistä tulee totta, koska ne sopivat niin mukavasti ennakko-oletuksiin.

Upeimpia esimerkkejä tästä nähtiin viikonloppuna, kun tapahtumaa kriittisesti kommentoineiden väitteet sivuutettiin, koska näiden epäiltiin olevan Desuconin vastaavia (Väite on ilmeisesti alunperin Animeconin infon työntekijältä, ei varsinaisesti tapahtuman vastaavalta). Eivät edes olleet, mutta mielenkiintoista olisi kuulla miten Desuconin vastaavuus olisi sitten tehnyt kritiikistä väärää?

6reenroomin kommentit

Tämä on hyvää palautetta, ihan riippumatta kuka sen esittää. (Luetaan alhaalta ylöspäin.)

Vähän mietittävää olisi tosin tälläkin puolella ojaa. Jos Desuconin kaltaisista tapahtumista pitävät ovat sitä mieltä että Animecon on huono, kannattaako sinne sitten lähteä? Animeconilla on kai yhtä lailla oikeus valita kohderyhmänsä kuin taas ensi talvena K-18-tapahtumana järjestettävällä Desucon Frostbitellä (kesän ikärajoista keskustelu jatkuu). Muiden asiaa kommentoineiden tapaan olen toki vähän taipuvainen ajattelemaan että jos tapahtuman nimi on Animecon, sen pitäisi myös keskittyä ensisijaisesti siihen, mutta eiköhän voida hyväksyä tosiasiana sekin, ettei se koko 11-kertaisen historiansa aikana ole sitä vielä kertaakaan tehnyt.

Tuomio

Palautetta ei kuitenkaan pitäisi antaa ihan näin

Samalla olisi itse kunkin hyvä pohtia miten ja millaista palautetta kannattaa antaa. niidel kirjoitti alkuvuodesta Desuconin blogiin siitä millainen palaute auttaa Desuconia eniten, ja aika samanlaisena se toimii myös muita coneja kommentoidessa. Lisäisin tähän Animeconin palautteen tiimoilta vielä ehkä sen, että hyvän palautteen ei ikinä tulisi ajaa toista osapuolta puolustusasemiin.

Kolikon toisena puolena coninjärjestäjän tulee myös osata ottaa palautetta vastaan oikein. Desucon on saanut tästä viime aikoina kritiikkiä kun vastaavat olivat puolijulkisesti naureskelleet kävijälle, joka valitteli tapahtuman jälkeen ettei löytänyt mistään Metsähallia (eli sitä Sibeliustalon keskellä olevaa päätilaa), mutta osataan sitä valitettavasti muissakin tapahtumissa (Animecon 2012:sta jälkimaininkeja). Tällaisesta olisi hyvä päästä eroon tapahtumasta riippumatta.

Samalla toisen tapahtuman järjestäjän kritiikkiin ei pitäisi suhtautua yrityksenä teilata tapahtumaa ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Tästä porukasta kun löytyy yleensä sitä kuuluisaa näkemystä, ja palaute voi olla todella kullanarvoista tapahtuman kehittämiseksi. Esimerkiksi Desucon sai ensimmäisen conin jälkeen Ropeconin paikallaolleilta vastaavilta tiukkasanaisen, mutta erittäin asiantuntevan palautteen. Opittiin!

Trollit eivät rakenna

Osa palautteesta annetaan toki ihan muussa kuin kehittämistarkoituksessa.

Yritetäänpä siis olla ihmisiksi! Vain siten tapahtumat voivat oikeasti kehittyä. Tämä koskee myös allekirjoittanutta, jonka suhtautuminen Animeconin kunniavierasohjelman järjestelyihin oli todella.. aikuismaista.

Mainokset

Jos olisin coninjärjestäjä

elokuu 6, 2013

Jussi ’niidel’ Kari ei ennättänyt kauhean pitkään olla uutena pääjärjestäjänä, kun Desucon sitten meni ja pudotti pommin tulevaisuudestaan eilen illalla. Koska omaa pääjärjestäjäkauttani on jäljellä vain yhden DesuCruisen verran ja koska olen Desujutuissa lähitulevaisuudessa pelkästään taustatekniikan puolella, kuului omaan osuuteeni lähinnä hämmästely että pysyisikö se palvelin pystyssä (ei alkuun edes pysynyt, joten tehtiin peliliikkeitä).

Liikennöinti näytti iltaisella tämmöiseltä

”Missähän kohtaa se blogaus meni julki?”

Vaikka en ollut mukana äänestämässä ikärajan käyttöönotosta (sen teki KcS ry:n uusi, vuosikokouksessa valittu hallitus), olen kuitenkin edelleen mukana järjestämässä Desumeininkejä, joten en kauheasti viitsi kommentoida organisaation Wirallisen Äänen ohi päätöstä, mutta toteanpa sen verran että tämänkesäisen Desuconin mediaanikävijä oli tasan 19-vuotias ja keskiarvo tätäkin suurempi. Kyllä niitä täysi-ikäisiäkin harrastajia siis löytyy, vaikka Etelä-Suomen Sanomat onkin tempauksesta varmasti kovin hämillään.

Sensijaan voisin kirjoittaa vähän muusta. Tähän mennessä julkistetuista tapahtumista Desucon Frostbite on ilmeisesti ainoa ensi talvena järjestettävä con, ja kaikki muut tapahtumat ovat keskittyneet vuoden lämpimämmälle kuuden kuukauden aikajaksolle. Jos ei jo ennen K-18-julkistusta niin erityisesti sen jälkeen lienee melko selvää, että talvelle tarvitaan tapahtumia, ja tässä valossa en yhtään ihmettele alle 18-vuotiaiden kävijöiden voimakkaita reaktioita sen viimeisenkin talvitapahtuman menettämisestä.

Talvella on tylsää

Talvella on tylsää

..josta päästäänkin viimein itse aiheeseen! Ajatusta uusien talviconien saamisesta on heitelty useilta tahoilta ja sellaisen julkistaminen lähiviikkoina olisi takuuvarma tapa saada tapahtumalle sekä huomiota että myös kävijöitä. Apua ja tukeakin lienisi luvassa ihan mukavasti. Miten ehdotuksiin on sitten tähän mennessä suhtauduttu? Onko joku todennut, että sehän olisi itseasiassa aika jännää, mutta hiukkasen huolettaa että osaisiko tehdä kaiken? Tai että olisi tahtoa mutta tarkempia ohjeita kaivattaisiin?

Ei kelpaa -reaktio

No ei.

Ylläoleva kiteyttääkin aika hyvin ne reaktiot, joita ehdotus on saanut osakseen. Aivan omassa luokassaan kulkeekin jo tämä Facebookiin postattu tappouhkaus (tekijää en valitettavasti tiedä, saa ilmoittautua niin saadaan copyrightit kohdilleen).

Coninjärjestäminen on siis jotenkin häpeällistä? Törkeää edes ehdottaa että joku tahtoisi moiseen iljetykseen ryhtyä. Nyt turvat tukkoon ja järjestätte pikaisesti lisää niitä kaikille tarkoitettuja coneja, niin muiden ei tarvitse!

..tai niin. Vaikka joku tosissaan olisikin sitä mieltä että coninjärjestäminen olisi ihan kauheaa (tai että se voi olla ihan kivaa, kunhan minun ei vaan tarvitse), rohkenen silti väittää vastaan. Desuconissa mukana olo eli suuren ja pidetyn tapahtuman sekä sen sisartapahtumien ideoiminen, rakentaminen tyhjästä ja niiden kasvattaminen muiden vastaavien kanssa sekä vielä parin viime vuoden ajan koko porukan luotsaaminen, on ollut tähänastisen elämäni upeimpia juttuja. Olen aivan hemmetin ylpeä siitä mitä olemme saaneet aikaan! Suosittelen samaa vahvasti muillekin.

Mutta!

Niin, helppohan minun on sanoa kun olen jo tuota tehnyt. Coninjärjestäjäkoulun käyneen on helppo huudella privileegipassillaan, että menkää hipit töihin ja järkätkää niitä coneja. Harmi vain, että olen ihan tosissani tuota mieltä! Kun Desuconia alettiin tekemään, ajoin kesätyökseni trukkia ABB:lla ja odotellessa seuraavaa hommaa yövuorossa, kävin huutelemassa irkkiin muille vastaaville conin taloustilanteesta (koska olin talousvastaava), ja torppasin erilaisia hankkeita*, koska rahaa ei uudella conilla ollut erityisemmin. Ei siinä kauheasti erillistä tietotaitoa conien järkkäilystä ollut kertynyt. Tehtiin ja katseltiin sitten että menikö oikein vai täytyykö korjata.

Suunnitellaanpa siis uusi talvicon!

Coninjärjestäminen ilman osaamista juurikaan mistään on ihan mahdollista. Nettisivuja varten ei tarvitse osata koodata HTML:ää, PHP:ta tai muutakaan, kun voi asentaa esimerkiksi WordPressin sivuston pohjaksi. Samoin ilmaista kotisivutilaa ja apuakin saa esimerkiksi Säätöyhteisö B2 ry:ltä, joka pyörittää mm. Aniki-foorumeita ja monen coninkin sivustoa. Omien sivujen ohella conin tarvitsee toki toiminnasta tiedottaa esim. Twitterissä ja Facebookissa, mutta näihin toki tarvitsee tehdä vain tunnukset.

B2 ry - Eeppistä säätöä

Eeppisen säädön hoitaa tämä putiikki, niin sinun ei tarvitse!

Kävijät ovat viimeisen viiden vuoden aikana tottuneet ostamaan conilippunsa etukäteen, joten rahoitus hoituu tällä tavoin (rahaa saa myös sponsoreilta mainoksista ja myyntipöytäpaikoista!). Ilmaisena ja erittäin helppokäyttöisenä verkkokauppana lipunmyyntiin sopii esimerkiksi MyCashflow, jota ei tarvitse erikseen edes asentaa.

Talviconimme tarvitsee myös tapahtumapaikan. Erityisesti aloittava coninjärjestäjä voi hakea turvallisuutta mahdollisimman keskeisestä sijainnista. Suomen väestökeskipiste sijaitsee Hauholla, suomalaiseen tapaan keskeltä peltoa. Noin 15 kilometriä Hauhosta etelään löytyykin sitten Hämeenlinna, johon pääsee loistavasti niin junilla kuin busseilla sekä Helsingin suunnasta että Tampereeltakin (ja Lahdesta). Loistava sijainti siis!

Verkatehdas, Hämeenlinna (c) Yle

Hämeenlinnasta löytyy mm. tällainen mesta!

Aivan Hämeenlinnan juna-aseman vierestä löytyy kaikenlaisia kokouksia ja konferensseja isännöinyt Verkatehdas. Verkatehtaan sivuilta löytyy kattavasti niin kuvia alueesta kuin tietoa sen tiloistakin, ja koko paikkahan on kuin conia varten tehty!

Ohjelmaan löytyy useita saleja, pääohjelmaan hienonnäköinen Vanaja-sali ja myyntipöytiä varten esimerkiksi monikäyttötila Kehräämö. Muutakin tilaa jää tämän jälkeen hienosti muuhun käyttöön. Tilojen hintoja en valitettavasti suoraan osaa kertoa, mutta nekin saa kätevästi kysymällä.

Verkatehtaan alueen kartta

Näkyy löytyvän sisätilojen lisäksi myös melkoisesti aluetta photoshoottaukseen ym!

Nyt kun talvitapahtumallamme on sekä paikka, sivut kuin muutakin, jää innokkaan uuden järjestäjäporukan tehtäväksi vielä markkinointi! Ennen tätäkin talvea on vielä Tracon, jossa Hämeenlinnaan nähden hyvin läheisessä kaupungissa pääsee mainostamaan tapahtumaa huomattavasti suuremmalle joukolle kuin Verkatehtaalle edes mahtuu. Samalla voi hyvin pitää yhdistyspöytää ja myydä tapahtumaan lippuja. Markkinoida kannattaa aktiivisesti Twitterin ja Facebookin ohessa esimerkiksi lähettämällä tiedotteita, joita mm. Animelehti julkaisee melko kiitettävissä määrin. Samoin Desucon Frostbiten ikärajakeskustelun kautta uuden talvitapahtuman saama viidakkorummun kaiku on taattu.

Loput hommat ovat kohtalaisen itsestäänselviä (ja niistäkin kerron mielelläni lisää!), mutta erityisesti ohjelmaan kannattaa panostaa! Keskittyi uusi talvicon sitten yleisesti Japaniin tai vielä laajemmin kaikenlaiseen coneissa näkyvään, on tärkeää että näitä löytyy sopivasti myös ohjelmasta. Äläkä unohda viihdyttävämpää sisältöä (visailuja, huumoripaneeleita jne), jos tahdot tapahtumasi sisältöön hauskuutta!

Desumarkkinointia Tsukiconissa

Ensimmäisen Desuconin markkinointia vuoden 2008 Tsukiconissa. Keinot olivat kovat!

Semmoista. Tätä kirjoitellessa tuli sellainen fiilis, että hemmetti, tahdon järkätä conin tuolla itse. Ties vaikka vielä teenkin niin jos kukaan ei tänä talvena täkyyn tartu. Keksin tapahtumalle myös nimen, mutta jätetään se vielä piiloon!

Ja ai niin! Koska niidel on luvannut toteuttaa eikä vain pelata Civilizationia, paljastan tässä kaikelle kansalle: Desucon tulee julkaisemaan loppuvuodesta coninjärjestämisoppaan, josta löytyy ohjeita niin markkinointiin, budjetointiin kuin ylipäätään mihin tahansa coninjärjestämiseen liittyen. Suosittelen lukemaan!

* Olin talousvastaavana torppaamassa myös Tooru Furuyan kutsumista tapahtuman kunniavieraaksi (koska rahaa ei muka ollut). Edelleen olen kiitollinen, että muilla vastaavilla riitti kanttia laulaa talousvastaavansa asiassa suohon. Näin Desuconin kunniavierashistoria sai alkunsa heti ensimmäisestä conista.

Conikehitystä: Eroon rannekkeista (2/2)

kesäkuu 25, 2012

Tämä kirjoitus koostuu kahdesta osasta: tämä osa käsittelee langattomaan tunnistamiseen perustuvan lippujärjestelmän teknistä puolta. Yleisempää informaatiota koko kuviosta löydät edellisestä osasta. Tervetuloa mukaan keskusteluun!

Halp halp wat do.

Saattaa sisältää järkeä, ehkä.

Näin alkuun on disclaimerin omaisesti varoitettava, että vaikka IT-alalla töissä olenkin, ei kulunvalvontajärjestelmien softakehitys ole ihan ominta puuhaa. Pläänit sisältävät siis todennäköisesti varmasti jonkintasoista teknistä derppiä tai huonoa suunnittelua. Saa korjata!

Pienenä kertauksesta edellisestä osasta, tapahtuu tunnistaminen järjestelmässä siis langattomin tunnistein. Arkielämässä tällaisia ovat mm. matkakortit ja tulevaisuudessa myös monet kännykät. Oikein valitulla tekniikalla tunnisteena voisi siis halutessaan käyttää vaikka omaa kännykkäänsä.

Kortin datapuolella olisi tallessa kortin oma, uniikki ID (numeroita, tekstiä, mitälie kanjeja) sekä mahdollisesti jokin ID:stä laskettu tarkistusosa. Muuta dataa kortilla ei tallennettaisi, paitsi korkeintaan nimi. Tapahtumaan saavuttaessa kävijä vilauttaisi ovella korttiaan lukijalle, johon yhteydessä oleva tietokone tarkistaisi ID:n oikeellisuuden ja varmistaisi että tällä on myös oikeus päästä tapahtumaan sisään.

Muu järjestelmä pitää noin niinkuin oletuksena sisällään yhden tai useampia päätelaitteita ja vähintään yhden palvelimen, jossa on tallessa sisäänpääsyyn oikeutetut ID:t. Koska sisäänpääsyn on oltava nopeaa, on tiedon oikeista ID:istäkin syytä olla lähellä. USB-lukijassa kiinni oleva tietokone on suhteellisen lähellä, mutta lähiverkon päässä oleva keskitetty palvelin alkaa taas olla aika kaukana, tapahtumapaikan ulkopuolella olevasta palvelimesta puhumattakaan. Tietotekniikassa tämä on verrannollinen siihen, että juustonsa joutuisi lähikaupan sijasta hakemaan Kuusta.

Just like in my Japanese animus

Nopeeta touhua.

Tarvitaan siis ID-tietokannan kopio jokaisen lukulaitteen lähelle (ehkäisee mukavasti myös sen ainokaisen palvelimen kaatumisesta seuraavia pulmia). Tämä asettaa projektille hiukan puuhasteltavaa datan ajantasaisuuden, synkronoinnin ja myös luotettavuuden suhteen. Nopealla pohdinnalla tämän voisi tehdä esim. niin että ylemmän tason palvelin voisi lähettää lukulaitteiden yhteydessä oleville koneille muutoksia ID-tietokantaan (jos jokin ID esim. lisätään tai poistetaan kesken tapahtuman), ja lukulaitteet puolestaan voisivat lähettää ylemmälle taholle ainoastaan tietoja luetuista ID:istä.

Tästä päästäänkin luontevasti ongelmapuoleen, ensimmäisenä korttien kopiointi. Kiinasta saa korttien kopiointiin sopivia laitteita satasella tai parilla ja varmasti suht oikeannäköisen kuvankin saisi jotenkin kikkailtua valekorttinsa päälle. Tämän estäminen vaatii jo hiukan enemmän poliisivaltioilua. Käytännössä joko siis niin että samalla ID:llä tiettynä aikana liian monesti sisään tuleminen saisi systeemin vinkkaamaan ovea vahtivalle JV:lle kortin tsekkausta. Toinen vaihtoehto on että myös ulos mennessä leimattaisiin korttia, aiheuttaen tietenkin sen, että osalta tämä voisi unohtua, josta seuraisi ongelmia seuraavan kerran sisään tullessa. Ihan ongelmatonta ratkaisua en tähän ainakaan suoraan keksi, keksisikö joku muu paremman? Onneksi kaikki tähänastiset conit ovat onneksi olleet huomattavasti kopiointivehkeitä halvempia, ja kopiointi on huomattavasti nykyisiä rannekkeita hankalampaa.

For your protection!

Tuleepas turvallinen olo!

Toinen juttu korttikirjausten valvonnassa on yksityisyys. Tapahtumassa on oltava mahdollista selvittää, kenen omistuksessa kopioitu kortti on, jotta henkilöön voidaan olla kortin kopioimisesta yhteydessä. Tapahtuman jälkeen kerätystä datasta voidaan katsella tarkemmin sisääntuloaikoja, jotta osataan jatkossa esim. varata oville riittävästi henkilöstöä oikeisiin aikoihin. Jälkeenpäin sillä ei sensijaan ole enää merkitystä, että kuka ovesta on milloinkin astellut, eikä tämän selvittäminen saa enää tapahtuman jälkeen olla mahdollistakaan. Tämä on onneksi toteutettavissa helpommin. Noin muutenkin koko systeemissä ihmisten henkilötietoihin tulee olla pääsy vain oikeasti niiden kanssa tekemisissä olevilla, hyvin pienellä määrällä henkilöitä. Tällainen onkin syytä huomioida jo suunnittelussa.

Väärinkäytöksistä ja isoveleilystä vielä selvittiin, mutta vielä on jäljellä kolmas haaste! Nimittäin käytettävyys. Tunnisteilla voidaan kerätä siistiä infoa mm. ohjelmien kävijämääristä, käyttää niitä cosplaykisan pääsylippuna ja järjestää helposti erilaisia kisoja. (Käy katsomassa eniten ohjelmia, voita jotain!) Kysymys kuitenkin kuuluu, että alkaako kortin vilauttelu kymmenennen kerran conilauantaina jo hiukkasen jurppia? Jos kortti on lompakossa tai muualla vähän hankalammin tavoitettavassa paikassa, kuinka monessa paikassa sitä uskaltaa kysyä? Hyvän käytettävyyden tavoittelu ei aiheuta hankaluuksia pääsylippukäytölle, mutta rajoittaa muuta käyttöä, ellei tähän keksitä jotain ovelaa. Mahdollistaako tekniikka esim. kortin lukemisen suoraan taskusta? Ja jos mahdollistaa, tuntuuko tämä kyttäykseltä?

For science!

”We do what we must, because we can.”

Tässäpä siis taasen hiukkasen mietteitä keskustelun pohjaksi! Eilinen postaus aiheesta yleisemmin sai aikaan jo vilkasta keskustelua niin blogikommenteissa kuin irkissäkin useilla kanavilla, ja tämä jatkuu toivottavasti myös tämän myötä, painottuen hiukan enemmän juuri tekniseen toteutukseen. Yleisempää keskustelua kannattaa käydä edelleen 1. osan kommenteissa.

Kuten viimeistään nyt selkeni, on tässä melkoisesti puuhaa. Tästä huolimatta, tai kenties juuri siksi, minua innostaisi selvittää tällaisen ratkaisun käyttöä ja rikkoa nykyisten käytäntöjen asettamia rajoja. Mukaan saa tulla. 🙂

Conikehitystä: Eroon rannekkeista (1/2)

kesäkuu 24, 2012

Tämä kirjoitus koostuu kahdesta osasta: tässä kirjoituksessa maalailen langattomaan tunnistamiseen perustuvaa lippujärjestelmää, ja toisessa osassa tarkemmin sen teknistä toteutusta. Tervetuloa mukaan keskusteluun!

Desucon meni parisen viikkoa sitten. Samalla päättyi meikäläisen ensimmäinen oppivuosi Desuconin puikoissa ja melkoista vuoristorataahan tämä on pitkin vuotta ollut. Ennen kaikkea niin huikeaa touhua on silti ollut, etten voi olla muuta kuin älyttömän kiitollinen koko desutiimille luottamuksesta. Nyt kun oppirahoja (ja desupipoja, krhm) on maksettu vuoden päivät, ajattelin pyrkiä uusimaan pestini ensi vuodelle, että opittua voisi hyödyntää paremmin ihan käytännössäkin. Muttei siitä enempää! Tarkemmin menneestä Desuconista voi lukea niin blogauksestani kuin Anikin palautteestakin, etten paneudu siihen nyt yhtään tarkemmin.

feikki

Coninjärjestäjän uudet pulmat

Desuconissa törmäsimme yllättäen täysin uuteen ilmiöön: rannekkeiden väärentämiseen. Vaikka tätä oli osattu veikkailla tapahtuvaksi jossain vaiheessa, sai tämänvuotinen loppuunmyynti ilmeisesti ainakin yhden heebon ylittämään rajan ja tarttumaan kopiokoneeseen. Huonostihan siinä kävi, kun asia huomattiin, mutta innostuimme sunnuntaiaamusta pohtimaan myös vaihtoehtoja nykyisille rannekkeille. Ja niitähän löytyi.

Lähtökohtana pohdinnalle oli, että mikäli lipunmyyntiä uudistetaan, täytyisi siitä kertyä hyötyä sekä conille että ennen kaikkea kävijöille. Väärennösten ehkäisy on yksi tavoite, muttei väärentäminen ole mitenkään niin yleistä että pelkästään sen vuoksi kannattaisi koko systeemiä uudistaa.

Mission Impossible

Ihan mahdotonta! Vai onko sittenkään?

Asiasta jutellessa mieleen juolahti postituksemme hankaluudet. Ympäri Suomea pidettäviin coneihin osallistuvat paljolti samat ihmiset, ja lähes jokainen tapahtuma myy lippujaan myös ennakkoon. Pelkästään Desucon lähettää yhtä tapahtumaa kohden yli 2000 lipputilausta (lippujahan lähtee enemmän, mutta osa ostaa useamman kerralla). Omat postituskuuttimme ovat siis usein helisemässä suuren tilausmäärän alla. Samaten useammassa conissa vuosittain käyvä maksaa lukuisat postituskulut siksi, että jokainen tapahtuma lähettää omat lippunsa erikseen. Kehitettävää tuntuisi siis löytyvän.

Toinen kävijöidemme kohtaama ongelma on hukkuvat rannekkeet. Moni tilaa rannekkeensa jopa puoli vuotta ennen tapahtumaa ja muutama kymmenen näistä hukkuu aina ennen tapahtumaa. Tämä aiheuttaa paitsi säätöä, myös itkua ja hampaidenkiristelyä, koska tapahtumanjärjestäjä ei voi mitenkään tietää onko ranneke oikeasti kävijän vaatekaapin pohjalla vaiko kaverin ranteessa. Desuconissa rannekkeensa hukanneille on yleensä tarjottu mahdollisuus hankkia uusi ovelta, vaikka tapahtuma on muuten loppuunmyyty. Vaikka jonkinlainen ratkaisu tähän siis on, ei se ole missään tapauksessa kovin hyvä. Samalla on myös arveluttavaa laskuttaa kävijältä toistamiseen lipusta, josta tämä on jo kertaalleen maksanut.

Helsingin Seudun Liikenteen matkakortti

Voisiko tulevaisuuden conilippuna toimia vaikkapa tällainen kortti?

Hakusessa olisi siis lippu, joka sekä vähentäisi postitusta että pienentäisi hukkuvien lippujen murhetta. Lipulla pitäisi päästä myös useampaan tapahtumaan, jos järjestävä taho tahtoo tällaisen mahdollisuuden tarjota. Ai kun kiva, jos se tiskaisi astiat, keittäisi kahvit ja silittäisi cosplayn vielä conin päätteeksi. Olisikohan Sammon keksiminen helpompaa?

Kummallista kyllä, tällainen ratkaisu on jo olemassa. Langattomaan tunnistamiseen perustuvat älykortit ovat tehneet tuloaan vuosikausia ja tekniikkakin on jo kymmeniä vuosia vanhaa. Löytyisikö ratkaisu siis esim. pääkaupunkiseudun matkakorttien kaltaisista RFID-korteista?

Ideana on siis kortti, joka sisältää pelkän tunnistenumeron. Conilla olisi käytössään järjestelmä, jolla kortin numero voidaan yhdistää asiakastietoihin, mm. tapahtumaan ostettuun lippuun. Kortin hukkuessa vanha kortti voidaan poistaa järjestelmästä ja muutamalla eurolla saisi tilalle uuden, johon asiakastiedot yhdistetään. Tarkemmin paneudun järjestelmän tekniikkaan kirjoituksen toisessa osiossa.

Conikehitys: RFID ja tiketit

Juttu lähti liikkeelle tästä.

Ideasta innostuneena heittelin Twitteriin muutamia ehdotuksia. Desucon-sunnuntai kului tämän jälkeen ihan muissa merkeissä, mutta ajatus uudistuksesta jäi päähän jumiin. Ennen kaatajaisista kotiutumista olin jutellut asiasta varmaan 20 eri henkilön kanssa. Ideaa pidettiin mielenkiintoisena, mutten osannut oikein itsekään selittää sitä kovin hyvin. Kovaa kritiikkiäkin tuli! 😀

niidelj


Todellinen syy lippu-uudistukselle! Heti hoksattiin myös todellinen syy lippu-uudistukselle!

Huumorista huolimatta systeemiin liittyy ihan myös oikeita uhkia yksityisyyden suojan suhteen. Palaankin näihin tämän kirjoituksen toisessa osassa, jossa käsittelen systeemin teknistä toteutusta ja erilaisten ongelmien ratkomista. Toinen osa on nyt myös julki ja löytyy täältä.

Kyse olisi siis systeemistä, jossa yhdellä kortilla, kutsuttakoon sitä vaikka Conikortiksi, voisi päästä sisään kaikkiin tapahtumiin (tai ainakin kaikkiin desutapahtumiin). Kortti kulkisi lompakossa, olisi nykyistä ranneketta paremmin personoitavissa, ja sen saisi helposti myös vaihdettua uuteen, mikäli se hukkuisi (tai jos siihen haluaisi erilaisen kuvan). Coniin sisäänkulku tapahtuisi vilauttamalla korttia oven lukijalle. Mikäli tekniikka valitaan oikein, voisi parin vuoden sisään conin pääsylippuna käyttää halutessaan myös omaa kännykkäänsä. Aiemmin tällaista, RFID-pohjaista pääsylippusysteemiä on hyödyntänyt mm. lanitapahtuma Insomnia.

Tämmöisiä olen siis pohdiskellut. Tulevat viikot näyttävät tuleeko tästä myös todellisuutta. Nyt areena on vapaa. Kerro kommenteissa mitä mieltä olet tällaisesta scifi-viritelmästä. Kuulostaako mitenkään kätsyltä vai onko koko idea kuolleena syntynyt?

Kyllästyitkö jo coneihin? Järjestä ne!

marraskuu 30, 2011

Vuosi 2012 häämöttää ja Desucon Frostbitekin on enää hiukan yli kuukauden päässä. Mutta mitä muuta vuonna 2012 tapahtuu?

Tällä kertaa tarkastelemme hiukan Bakaconin välivuoden vetoa, ja ennen kaikkea sen markkinointia.

Idioottikurssi

Tällaista olisi luvassa 23.-25.3.2012!

Idioottikurssi vaikuttaa nopeasti vilkaistuna Pieksämäen porukan järjestämältä Conconilta. Ainoana erona, että opetustapana tuntuu olevan Conconin suosiman mestari-kisälli-periaatteen sijasta ennen kaikkea uusille tekijöille suunnattu koulutustapahtuma. Etusivulta silmään osunut 35 euron osallistumismaksu vaikutti aluksi kalliilta, mutta siihenpä kuuluukin 2 yön majoitukset ja koko viikonlopun ateriat, eli kyse on aivan helvetin hyvästä diilistä. Kannattaa siis lähteä katsastamaan, jos kurssin aiheet innostavat yhtään.

Etusivun houkutteluteksti sensijaan aiheutti täysin päinvastaisen reaktion. Täytyy todeta, että oikein loukkaannuin, kun se on Suomessa nykyään paras tapa saada huomiota. Loukkaantumista seurasi lievä vitutus. Mitä niin kauheaa tuossa etusivulla sitten on? Tarkastellaanpa paria kohtaa.

”Mietimme, mitä voisimme tarjota heille, jotka kokevat kasvaneensa conittamisen yli, ja heille, jotka jo toimivat tapahtumanjärjestäjinä.”

Vääääääärin!

Kylmä rinki

Oz (Kylmä rinki) tulee pitkästä aikaa uusintoina Neloselta perjantain myöhäisillassa. Suosittelen!

Jos conitus ei enää kiinnosta, miksi ihmeessä järjestäisit coneja? Tai jos anime on menettänyt hohtonsa, onko järkeä järjestää juuri animetapahtumaa? Coneissa on paljon sellaisia tehtäviä ihan vastaavatasolle asti, joissa kiinnostus ko. conin aihepiiriä kohtaan ei ole välttämätön, mutta voiko esimerkiksi ohjelmasta vastata sellainen, jota ei koko aihe oikein kiinnosta? Esimerkkejä on menneinä vuosina valitettavasti nähty muutama, ja jälki ei ole kaunista.

Jos animen ja mangan tuijottelu kyllästyttää, vaihda harrastusta. (loistava vaihtoehto löytyy oikealta!) Jos taas olet edelleen harrastaja, mutta kyllästynyt coneihin, miettisitkö vielä hetken miksi coneilla ei ole sinulle enää niin paljoa tarjottavaa? Coninjärjestäjille tällainen palaute on kullanarvoista kamaa kaiken hehkutuksen ja ”vesi oli liian kylmää”-palautteen seassa, sillä se oikeasti auttaa kehittämään tapahtumaa. Ja mikäli homma ei pohdinnan jälkeenkään oikeasti enää innosta, niin miksi ihmeessä lähtisit järjestämään jotain sellaista?

Toinen kummastus etusivulla iski cockslapin tavoin poskelle. Kun on vuosikausia meuhkannut eri yhteyksissä siitä miten coninjärjestämisen ei tarvitse olla vapaaehtoista nuorisotyötä ja sen tekeminen voi olla hemmetin hauskaa, törmää tähän vanhaan väitteeseen taas uudelleen.

”Miksi nimeksi IDIOOTTIkurssi? Kun tahti tiivistyy ja tapahtuma lähestyy, deadlinet paukkuu niin tapahtuman järjestelyissä kuin työpaikoilla, alkaa kuulua huokailuja ”Miksi minä idiootti taas lupauduin tähän mukaan?” Siksi nimeksi IDIOOTTIkurssi.

Mutta emmehän me idiootteja ole. Olemme aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat järjestää tapahtumia hyvästä tahdosta ja jopa harrastuksena. Nyt Sinulla on mahdollisuus hankkia myös koulutusta siihen!”

Ilmeeni kun

In yo face, ha!

Ilmeisesti osa coneja tekevästä porukasta todellakin kokee asian näin. Täytyy sanoa, että aika pyyteettömiä tyyppejä, kun vuodesta toiseen jaksavat noin kiusata itseään! Tällä on valitettavasti pieni varjopuoli. Me muut kun haluaisimme coneja tekemään enemmän ihmisiä, joita kiinnostaa nimenomaan itse aihe ja älyttömän siistien tapahtumien tekeminen, ei masokismi. Tarinat kauheista kärsimyksistä ja kiittämättömistä kävijöistä eivät ole aivan parhainta markkinointia uusien tekijöiden houkuttelemiseksi. Onneksi kaikkien kokemukset eivät ole aivan samanlaisia, ja aiheestaan innostuneita järjestäjiä löytyy Suomen jokaisesta conista. Valitettavasti ylläolevat tarinat tuntuvat vain nousevan keskiöön kun coninjärjestämisestä puhutaan. Tsubasa-Petteri parodioi asiaa blogauksessaan vuonna 2010, mutta edelleen se tuntuu tasaisin väliajoin nostavan päätään.

Pohdimme asiaa irkissä pitkään ja hartaasti. Palkinto keskustelun parhaasta kiteytyksestä menee blogaajakollegalle, ihanalle madulle. ❤

00:33 <@madu_> EIKÖ ANIME JAKSA ENÄÄ KIINNOSTAA?
00:33 <@madu_> VAIHDA HARRASTUKSESI NUORISOTYÖHÖN

Lopettakaa nyt jo vihdoin tuollainen, ihan oikeasti. Muuten käy vielä pian niin, että kun nykyiset järjestäjät kyllästyvät hyväntekijän rooliinsa, sammuttaa viimeinen poistuessaan valot.

Hyvää yötä!

P.S. Teksti on aika tulista, vaikka pidän itse tapahtumaa, eli Idioottikurssia, hemmetin hyvänä juttuna. Menkää sinne, jos vaan ennätätte, mutta älkää ottako marttyyrin roolia. Omalta osaltani reissu jää valitettavasti väliin, koska samaan aikaan pidetään Tampereella jo aiemmin mainitun Conconin 6. kerta.

Yhdistysurpoilua

lokakuu 4, 2011

Suomessa toimii enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin 130 000 yhdistystä. Näiden joukosta löytyy viitisenkymmentä yhdistystä, joiden toiminta liittyy jollain tavalla animen ja mangan harrastamiseen. Osa pyörittää paikallista yhdistystoimintaa, osa järjestää coneja. Toiminnasta hyötyy monikymmenkertainen joukko, löytämällä mielekästä tekemistä ja samanhenkisiä kavereita kotikaupungin animeseurasta tai yhteisen harrastuksen ympärille rakennetuista tapahtumista. Loistava homma, siis!

..paitsi silloin kun kaikki ei menekään ihan putkeen. Suomen valtava yhdistysmäärä ei valitettavasti ole johtanut siihen, että myös yhdistyslakia ja sen soveltamista tunnettaisiin maassamme edes jotenkin. Suomen käräjäoikeudet ovat täynnä juttuja liittyen kaikenmaailman kissayhdistyksiin ja valitettavan usein yhdistyksen todetaan myös menetelleen väärin. Tuloksena älyttömästi hukkaan mennyttä aikaa ja paljon turhaa rahanmenoa.

Koska rahaa on ihan liikaa, sitä on syytä tuhlata.

Touhua katsellessa toivoo, että Suomen anime- ja mangayhdistyksissä olisi otettu oppia järjestöveljien ja -sisarten toilailusta, ja pahimmilta mokilta voitaisiin välttyä. Turha toivo. Pari vuotta sitten selvisi erään conin teettäneen tilintarkastuksensa pääjärjestäjän siskolla (mikä jääviys?). Vastaavanlaisista onnistumisista kuulee lähes kuukausittain.

Alkuvuodesta saimme stooria Oulusta, jossa animeseuran tyttöjä hameen alta kuvaillut hallituksen jäsen erotettiin vähin äänin hallituksesta ja asianosaisia kiellettiin kertomasta tapauksesta kenellekään. Ihan vaan siksi, ettei harrastuksen maine kärsisi. Eikä kuulemma edes hävetä.

Uusin tapaus tuleekin Jyväskylästä, missä paikallinen animeseura päätti pari viikkoa sitten yhdistyksen osallistumisesta Anime-lehdelle toimitettuun uhkaukseen vaatimuskirjelmään. Asian käsittelyn yhteydessä kokouksesta poistettiin kuulemma sattumanvaraisesti osa kokousväestä, eikä esim. niin että vain hallituksen jäsenet olisivat jääneet päättämään asiasta. Avoimuuden ihanteiden mukaan myös tehty päätös jätettiin kertomatta jäsenistölle. Ylläoleva on pelkkää kuulopuhetta, eikä välttämättä totta, mutta jossain on kyllä kämmätty. Se kunnon moka tehtiin yhdistyksessä nimittäin jo viime syksynä. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii 17-vuotias.

Ilmeeni kun saan lukea tällaista

Oikeastihan asiasta kuuleminen ei paljoa naurattanut, mutta hyvä että siilillä on kivaa!

Yhdistyksen puheenjohtajana toimimiseen tarvitsee nimittäin olla täysi-ikäinen. Alaikäinen on lain edessä vajaavaltainen ja tällainen henkilö ei voi oikein minkäänlaisen yhdistyksen puheenjohtajana puuhastella. Mitähän hittoa animeseuran jäsenet ovat asiasta päättäessään miettineet? Todennäköisimmin eivät juuri mitään.

Soittelin asian tiimoilta yhdistyksiä hallinnoivaan Patentti- ja Rekisterihallitukseen. Päivystävä juristi vahvisti kannan siitä, että laittoman puheenjohtajan hallituksen kaikki päätökset ovat yhtä lailla laittomia, eli kaikki tänä vuonna päätetty täytyy päättää uudelleen. Vajaavaltainen ei voi myöskään toimia yhdistyksen nimenkirjoittajana, joten jos yhdistys on tehnyt sopimuksia jonkin tahon kanssa puheenjohtajan allekirjoituksella, ne ovat yhtä lailla pätemättömiä. Ihan mukava määrä duunia yhdestä kämmistä.

Yhdistysbyrokratia - Vakavaa liiketoimintaa

Yhdistysbyrokratia - Vakavaa liiketoimintaa

Meuhkasin asiasta aikani irkissä. Nopeasti tuli vastaan myös kysymys siitä, että onko tällaisesta mesoamisessa ylipäätään mitään järkeä? Kysehän on vain naurettavasta muodollisuudesta, joka ei suoraan liity yhdistyksen toimintaan. Miksi ihmeessä siis vaivautua?

Kysymys on hyvä. Vastaus tosin tulikin jo blogauksen alussa. Asumme nimittäin Suomessa, Euroopan iki-omissa Yhdysvalloissa, jossa ihmiset haastavat kissayhdistyksiä oikeuteen kaikesta, joka ei mennyt ihan oman mielipiteen mukaan. Minä en kertonut yhdistyksen nimeä PRH:lle, enkä aio haastaa sitä oikeuteen. Joku tämänvuotisiin päätöksiin pettynyt jäsen saattaa näin sensijaan tehdäkin. Ongelmasta pääsee eroon vielä erittäin helposti: hoitamalla asiat kerralla oikein. Oman selän suojaaminen on naurettavan helppoa, itseasiassa paljon helpompaa kuin lain toisella puolen taiteilu.

Asioita ei tarvitse osata edes itse, riittää sen myöntäminen ettei tiedä. Patentti- ja rekisterihallituksella on useita palvelunumeroita, jotka antavat niin yhdistyslakiin kuin muuhunkin liittyvää neuvontaa täysin ilmaiseksi. Kehittyvien conien Suomi ry omistaa myös kattavan yhdistyslakioppaan, jota lainaamme oikein mielellämme ihan joka suuntaan.

Opetelkaa siis edes perusasiat, urpot, tai jättäkää yhdistystoiminta sikseen. Animeseuraa kun voi hyvin pyörittää rekisteröitymättömänäkin.

P.S. Kysyin PRH:n juristilta jyväskyläläisille valmiiksi toimintaohjeet, joilla välttää oikeusjutut: yhdistyksen kokous pikaisesti kasaan ja uutta puheenjohtajaa valintaan. Yhdistyksen kokous voi muuten hyväksyä myös tämän vuoden aikana hallituksen tekemät laittomat päätökset, mutta tällöin ne toki tarvitsee kertoa jäsenille, salailematta. Olisko ihan kauheeta?

Animecon ja palautteen vastaanottamisen taito

heinäkuu 26, 2011

Blogikin aktivoituu viimein! Tätä avautumista kun ei voi oikein muuallekaan laittaa. Toinen syy on toki se, että puolisentoista viikkoa sitten (Finncon-)Animeconissa napsahti nakkia Desuconiakin järjestävän Kehittyvien conien Suomi ry:n puheenjohtajaksi, ja eihän sitä hommaa voi mitenkään hoitaa jos ei ole edes uskottava internetrölli.

Taiteilijan näkemys vallanvaihdosta, allekirjoittanut vasemmalla. (Kuvasta ja muokkauksesta kiitokset Mikko 'Lmmz' Lammille!)

Animeconin päätyttyä ei pölyn todellakaan annettu laskeutua, kun palautetta rupesi satelemaan. Pettyneitä kävijöitä tuntui löytyvän paljon ja niin animeharrastajien kuin scif..spefistienkin puolelta.

Ketjuja selailemalla huomaa samojen asioiden nousevan esiin molemmilla puolilla: informaation kulku, epäselvyydet ja perinteinen klassikko: kompromissiohjelman kelpaamattomuus kummankin puolen hc-harrastajille.

Monelle Animecon on toki ollut totuttuun tapaan myös ”IHAN SIKAMAHTAVACON XD”, mutta tässä ei taida olla kellekään mitään uutta. Varsinaisen järkytyksen aiheutti havainto, että järjestäjien keskuudessa ei ole vieläkään opittu vastaanottamaan ja kommentoimaan palautetta.

Nyrkkisääntö palautteen kuuntelemiseen on että negatiivinen palaute on aina signaali jostain, kohdistui kritiikki sitten oikein tai ei. Myös asioista voi olla kritisoijan kanssa myös eri mieltä, mutta missään tapauksessa ei tapahtunutta virhettä kannata yrittää selittää olemattomaksi.

"Tätä ei olisi voinut enää parantaa, sillä tekemiseen käytettiin yli 3 vuotta." (klikkaa kuva isommaksi!)

Kävijän kritiikin voi toki kiistää, jos se ei oikeasti pidä paikkaansa. Sensijaan järjestelyjen pitkän keston käyttäminen puolusteluna on melkoista soopaa. Kävijät tuskin kokevat ratkaisua yhtään paremmaksi, vaikka vaihtoehtoja olisi mietitty yli 10 vuotta.

Valitettavasti mokailu ei päättynyt tähän. Ensimmäiset kommentit voi hyvin heittää järjestäjien väsymyksen piikkiin, mutta seuraavaa keskustelua en olisi yli viikko tapahtuman päättymisen jälkeen odottanut enää näkeväni.

Koko lyhyehkön Galtsukeskustelun voi vilkuilla täältä. Kaksi loistavinta argumenttia tulevat kuitenkin tässä (kuvat suurenevat klikkaamalla):

Aluksi tiedossa oli hienovarainen vihjaus..

..ja perään vielä suorat sanat conikävijän tiivistämänä.

Kävijän tulisi siis olla itse coninjärjestäjä, että hänellä olisi oikeus esittää kritiikkiä? Miksi ihmeessä? Tapahtumia kun tehdään ensisijaisesti kävijöille, ei vain toisille coninjärjestäjille. Jos tämä ei kuulosta absurdilta, niin miltäpä kuulostaisi se, että pelejä saisivat kritisoida vain muut pelejä joskus koodanneet? Tai bändejä vain muut muusikot?

Kuten yllä todetaan, on kaikilla oikeus mielipiteeseen, mutta tällaisia mielipiteitä lukiessa tulee halu tarjota esittäjilleen internettiä jatkossa vain read-only-muodossa.

Tähän tapaan.

Kirjoittajan fiilikset vastuunpakoilua lukiessa eivät olleet kovin mahtavat

Vietin Animecon-lauantaita mm. pitämällä omaa luentoani kaupallisista coneista. Luennolla pohdin myös kaupallisuuden pelkoa, jonka arvelin johtuvan ensisijaisesti siitä, että conin ollessa kaupallinen joutuisivat coninjärjestäjät tekemisiin enemmän kilpailluilta markkinoilta tutun kuluttajansuojan kanssa. ”Tää on hei vapaaehtoistyötä” ei olisi enää kelvollisena pidetty argumentti epäonnistumiselle.

Surulliseksi tuollaiset kommentit saavat myös siksi, että kehitys näyttäisi tämän suhteen pysähtyneen vuoteen 2008. Vaikka ”tee itte parempi!”-kommentit synnyttivät aikanaan myös Desuconin, eivät ne yleensä rohkaise ainakaan rakentavamman palautteen antamiseen. Parempia coneja saadaan aikaan kriittisyydellä, ei hymistelyllä ja kriitikkojen lyttäämisellä.

Ei siis todellakaan näin. Kaiken ragen keskeltä oli valtaisa helpotus löytää conin järjestäjätaholta myös seuraavanlaista lausuntoa:

Kritiikin vastaanottaminen - oikea tapa.

Juuri näin. Pahoittelut, kritiikistä kiittäminen ja katse eteenpäin. Ihan kaikki ei siis tämänkään conin jälkipuinnissa mennyt pieleen.

Huh huh, tulipas pitkää tilitystä. Alunperin piti kirjoittaa myös siitä, miten ”tee itte parempi!”-tyylisiä kommentteja ei muka enää missään kuule, mutta jääköön toiseen kertaan. Kaiken valivalin seuraksi kirjoittelen hiukan lyhyempää kommenttia myös itse conista. Hiukan siksi, että tahdon kirjoitella ajatuksia luennostani ja pääosin tietysti siksi, että haluan ihkuttaa Animecon-puolen loistavaa ohjelmavastaava Heikki Aisalaa. ❤

* Conitea on sanana sellainen, että siitä ja muista harrypotter-termeistä voisin kirjoittaa vaikka ihan oman blogauksensa. Lyhyesti: FFFFFUUUU

Ottaa päähän!

lokakuu 21, 2010

Tämä blogi, kuten blogit yleensä, syntyi halusta avautua. Minua on nimittäin jo pitkään haluttanut avautua japanifandomiin liittyvän yritystoiminnan tasosta Suomessa.

Väitän heti alkuun seuraavaa:

Useat alalla toimivat yritykset (sekä myös jotkin alan tapahtumat) harjoittavat järjestelmällistä veronkiertoa, piraattituotteiden myyntiä tai ovat ainakin kykenemättömiä markkinoimaan ja tuotteistamaan!


Onneksi on myös yrityksiä ja coneja, joissa nämä kaikki ovat kunnossa, mutta usein ainakin myynnin ja markkinoinnin suhteen olisi vielä kehitettävää. Hiukan liian moni yritys ymmärtää markkinoinnin lähinnä vuotuisena puolen sivun mainoksena Japan Popissa tai Animessa. Tulemme vielä siihen miksei tämä ole välttämättä se toimivin vaihtoehto.

Puskista huutelun sijaan lienee sopivaa astua kaapista samantien. Blogaaja on espoolainen teekkari eli opiskelen sekä työskentelen Aalto-yliopiston Teknillisessä korkeakoulussa. Pääaineeni ohella opiskelen Turun yliopiston koordinoimaa Aasian ohjelmaa sekä kulutan sivuaineekseni aikaa kouluni Tuotantotalouden laitoksella eli jonkinmoinen ymmärrys myös avautumisen aiheista löytyy. Japanipiireissä toimin Desuconin talousvastaavana ja muun muassa tätä järjestävän Kehittyvien conien Suomi ry:n rahastonhoitajana.

Ainaisen valituksen ohella aion tässä blogissa esitellä myös erilaisia Japanista Suomeen tuotuja bisnesideoita, niiden toimintaa sekä toki myös sellaisia konsepteja, joita ei ole vielä Suomessa kokeiltukaan. Itse liikeidean ohella keskityn teekkarina toki myös liiketoiminnan rahapuoleen. Bisneksen lisäksi tulen blogaamaan myös skenedraamasta, anime- ja mangasarjoista sekä mahdollisesti muistakin (minusta) mielenkiintoisista aiheista. Katsellaan siis mitä tästä syntyy!